sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Voihan kadonnut Baabaa

Herääminen oli tänä aamuna joksikin järkyttävän vaikeata. Siihen oli kolme syytä.

1. Siivosin klo 2 asti. Järki hoi älä jätä, mutta kun halusin tehdä tietyt jutut, sitt kun lapset on nukahtaneet, mutta Annan nukahtaminen venyi, minkäs teet. No joo, olisin voinut jättää tekemättä, olisin, mutt en jättänyt. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Minun tapauksessa selkä.

2. Kadonnut Baabaa, eli Mattiaksen unilammas. Illalla Mattias nukahti ilman suurempia ongelmia varalelun kera, mutta se ei sitt yöllä enää kelvanutkaan.Tilanne oli kerta kaikean kaaottinen. Heräsin ensi Sasun haukuntaan,mikä lie metsässä taas liikkunut. Ei se niin kauheasti kerinyt haukkua, mutta sen verran, että herätti Mattiaksen, jolle ei sitt kelvanut mikään ja niin heräsi Annakin, joka nukkui mun kaa, meidän parisängyssä. Anna itki siis makkarissa ja Mattias lastenhuoneessa. Onneksi Anna tyyntyi nopeasti, kun selitin miksi Mattias niin kauheasti itke, mutta Mattias ei sitt millään. Lopulta en nähnyt enää muuta ratkaisua, kuin yrittää nukuttaa Mattiaksen viereeni, Luojan kiitos, se sitten kelpasi ja pääsimme kaikki taas nukkumaan.

3. Nukkuminen kahden lapsen välissä. Tarteeko sanoa muuta...

Niinpä yöllisten tapahtumien jälkeen, en jaksanut lähteä kirkkoon, vaikka Mattiaksen nuha olikin jo sen verran parempi, ett olisimme ehkä voineetkin mennä.

Mattiaksen päiväunet ja lastenohjelmat, mikä ihana yhdistelmä, väsyneen äidin pelastus :D

Sitten päivä alkoikin sujua paaaaaaljon paremmin.

Lenkistä sai tänään kelvata matka postilaatikolle ja takaisin, matkana se ei ole kun n. 2,3 km mutta kun saamalla piti työntää kahta lasta rattaissa, meidän järkyttävän kuntoisella tiellä, niin kyllä siinä hiki kerkis tulla. En tiedä mitä huomenna keksin, mutt tiistaina Jama tule leiriltä, joten sitt pääsen kunnon lenkille :D

Eli 3/30 suoritettu ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti