Miten on mahdollista olla niin väsynyt ja silti kello on jo puol kymmenen?
Tähän kysymyksen törmäsin tänä aamuna. Anna herätteli mua aamulla, pyytäen muroja. Koska Mattias vielä nukkui, luulin kellon olevan vielä tosi vähän. Venyttelin ja vanuttelin, lupailin Annalle, ett ihan kohta... sitt kun vihdoin nousin ylös, leuka loksahti auki, kun näin mitä kello oikesti oli.
Päivä sujui yskiessä, nenä ei ole enää niin tukossa, mutt toi yskä ei ota laantuaksen.
Myös ilo uutinen tavoitti fb kautta, Gobbo löysi takaisin kotiin: "yöllä. klo 2:45 herään kovaan ja pelokkaaseen maukunaan. Kissani tuli takaisin hain hänet sisään kun ei takas ikkunasta osannu hypätä sisään. ♥♥♥♥ Mun musu ♥"
Sillä aika kun vein Tainan terapian, Benjamin pelasi Annan kaa Afrikan tähteä. Jälkeen päin riitti paljon onnellista selitystä jalokivistä, rahoista, merirosvosta ja tähdestä :D
Illalla olin älyttömän väsynyt. Ajatus saunan lämmittämisestä tuntui ylivoimaiselta, kun sitt kuiteskin raahauduin saunalle, koin iloisen yllätyksen, se olikin jo lämmitetty, ei tarvinut kuin lisätä pari puuta ja käskeä porukat saunaan. Heti tuli parempi olo :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti