tiistai 8. kesäkuuta 2010

Aika on suhteellinen käsite

Anna on 2v7kk ja osaa jo hermoja raastavasti sanoa "joo" ja jatkaa ihan rauhassa mitä ikinä olikin tekemässä.

Kerran ihan huvikseni kellotin mieheni "kohta", se oli 20 min.

Eilen kysyin häneltä, että milloin oot tulossa? Hän vastasi: "no kunhan herään ja syön aamiaista...". No ne tulivat sitten klo 14. Mua jo pikkuisen kiukutti. Kiukun syy on ikävä. On ollut jo vuosien ajan, ett vaikka perjantaina lähtisin ilomielin matkalle esim. risteilylle, jo lauantai iltana on kauhea ikävä. No nythän ne lähti lauantaina, eli sunnuntaina olisi pitänyt olla hillitön ikävä, mutt luultavasti koska olin ite kotona näiden pikkusten kaa, niin ikävä nosti päätään vasta maanantai iltana ja kun toi vastaus antoi mulle mielikuvan, että tulevat siinä 12 aikaan, niin kahden tunnin ylitys tuntui sietämättömältä...

Varsinkin kun Jama melkein samantein lähti käymään tilitoimistossa ja siinä meni sitt pari tuntii lisää :( Toisaalta se pari tuntinen, antoi mulle leppymis aikaa...

Jaman tullessa reisultansa olin juuri saanut perunat kuorittu, joten oli hyvä hetki lähtee kauppaan ;) Kassalla sainkin inspiksen lähtee kävelleen kotio, no siitä kertyi mukavasti 5,5km :D kengät ei ollet parhaat mahdolliset, mutta kotin asti pääsin, kun ei ollut vaihtoehtojakaan, koska känny oli kotona... mutta vesipullo ois ollut poikaa...

1/6 V Tsitsing :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti