Anna ja Mattias huolehtivat tämän aamun herätyksestä, kello oli mukavasti 7.
Aamu sujui niin mukavasti soljuen, ett olimme jopa ajoissa kappelilla. Jee, se on suorastaan ihme, koska yleensä ollaan aina myöhässä.
Koska lauantaina en millään osannut päättää lähdenkö leirille vai ei, niin emme pääset lähtee suoraan kappelilta jatkaa matkaa, vaan pyörähdimme kodin kauttaa, mutt eihän siitä tullut kuin vajaa 50 km ylimääräistä...
Perille pääsimme ilman kommeluksia ja isommat adoptoivat Annan ja Mattiaksen heti kättelyssä, niinpä sain heti nauttia vapaasta.
Joskus tutustuminen uusin ihmisin ei käy aina yhtä helposti, varsinkin jos on kolme vuotias, Annan ja Villen oleminen leirialuella alkoi ja päättyi kyyneliin ja vuodatettiin niitä muuta siinä välissäkin. Ja syy ei todellakaan ollut Annassa.
Mattiaksen nukuttaminen oudoissa olosuhteissa ei sujunut ilman huutoa, mutt kuiteskin melko kivuttomasti se sujui. Annan nukuttamisesta huolehtii Jama, Anna nukahti suklaan voimiin.
Illalla salunassa oli järjestetty yllätys ohjelma näytelmä ja musiikkia ja sain Jamankin houkuteltu tanssimaan, sillä tais olla raittinilmanmyrkytys...
Piia lupasi meille oman tiipin yksityiskäyttöön ja hän nukkui pienten kaa meidän tiipissä. Se taiskin olla eka kerta 22v kun nukuimme tiipissä kahdestaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti