Tänään ois pitänyt mennä, Amandan synttäri bileisin, mutt ei se tietenkään onnistunut. Nyt Jamakin tuli kesken työpäivän kotio ja sängynpohjalle.
Nyt alkaa jo potuttaa tää sairastaminen. Anna tuntuu olevan parempi, mutt kaikki muut on enemmän ja vähemmän kipeinä.
Niin jos joku ihmettelee, miten mun lenkeily lupauksen on käynyt niin se on jäissä niin kauan kun yskin ja pärskin ja uuvun pienestäkin ponnistuksesta. Mutt sitt kun paraneen niin sitt aloitan uudestaan.
Gobbo on karanut eileen omille teille. Tiinalla on suru suuri, mutt mulla on aika rauhallinen olo, ei se voinut kovin kauas lähteä. Ainakaan mitä olen seuraanut kissoja täällä kotona niin ei ne kovin kauas ensiretkellään lähde, joten jaksan vielä uskoa, että kyllä se vielä löytyy, mutt eihän se tietenkään Tiina yhtään lohduta...
Koska emme lähteneet Amandan synttäreille pidimme perheillan ihan kotosalla,"erikoisvieranaamme" Piia. Oppiaihe koski uskoa ja toimintana oli valokuvien katsominen ja tarjoiluna oli loput Piian kakusta, no nyt se on sitt syötyy ja seuraava on mahdollisesti heinäkuussa.
Valokuvia katsellessa totesimme, ett suklakakku perinteemme alkoi maaliskuussa 1992 eli 18 vuotta sitten. Se on nyt jalostunut vuosien varrella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti