Jäin märehtimään sanoja jotka Piia sanoi palumatkalla leiriltä. Hänelle on siis joku päivitellyt meidän lapsilukua " Teillä on ihan kivat vanhemmat ja tosi kiva perhe (silloin kun kaikki sujuu niin kuin pitäkin).
Mutta miks ihmeessä sun vanhemmat hankkinet näin paljon lapsia, kuin olisivat ennemmin voineet keskittyä teidän isompien ongelmiin."
Joo meillä on haastavia lapsia, mutt en ole koskaan kokenut tilanteitta ylivoimaiseksi(tai olen, mutt en niin ylivoimaisiksi) ja olen antanut ajastani niin isommille, kuin pienemille. Itse koen, että olen aina tehnyt jokaisen lapsen eteen sen minkä olen pystynyt, ois se sitt ollut ainokainen tai yksi monesta.
Harmittaa suunattomasti kyseinen arvostelu. Mihin olisi pitänyt lopettaa? yhteen, toisen, kolmanteen... vai onko kyse näistä pienemmistä, jotka antavat mulle voimia isompien aiheuttaessa surua ja huolta omilla elämänkuvioilla?
Minä teen valintoja elämässäni ja elän valintojeni kanssa, en luopuis yhdestäkään lapsestani...Rakastan jokaista, tuen, neuvon, opastan jokaista tarpeitensa mukaan...
Jos koulu ois tehnyt tehtävänsä ja estänyt kiusamiset, niin meidän perhe ois säästynyt monelta murheelta...mutt oisko asiat ollet toisin, jos meillä ois ollut vähemmän lapsia? Olisinko ostanut lapsilleni merkkivaatteita, oisimmeko tehneet ulkomaan matkoja? En osa sanoa, merkivaatteita tuskin... ulkomaan matkoja, ehkä... mutt sitt ois pitänyt jättää kahteen, korkeintaan kolmeen lapsen.
Kyllä mun 7 lasta on paljon arvokkaammat, kuin yksikään ulkomaan matka.
Tällä hetkellä on taloudellisesti tiukkaa, mutt sekään ei johdu nuoremmista lapsista ja tästäkin suosta vielä pystymme nousemaan. Ruoka on ja laskut tule maksettu, vaikka ehkä jotkut hiukan myöhässä riippuen tulojen maksu - ja menojen eräpäivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti