päivä runomitassa ;)

Joskus innostuun "runoilee", kuten tänä aamuna ;D

Aamulla herätys sängystä pois,
puuroa mikroon, kiire jo ois.
Ohimennen pykkikone laulamaan,
siitä se päivä alkaa...

Ennen kuin huomaat Annakin herää,
apina muroja iloisesti kerjää,
Mattias nyökäten puurosta kiittää,
Silmillään hymyn siihen liittää.

Ennen kun saan tään kirjoituksen loppuun,
Mattiaksella on jo toinen hoppuu.
Äitiään kädestä se kiskoo,
minne lie tällä kertaa...

Vessaan ovella on jo jono,
Ensin Mattias, sitt on Annan vuoro.
Pyllyt pestyy ja vaippa vaihtuu,
Annalla vaipatta matkaa jatkuu.

Päivällä juttu jatkui näin:


Päivällä Mattikselle uni jo maittaa.
ja äiti se tahtois lettuja maistaa.
Annan tehtävä on jauhoja kaataa.
kun se tahtoo äitiä autaa.

Tunnin jos toisen äiti lettuja paistaa,
lapset ne letut vatsaansa ahtaa,
Isille jäi lettuja viis,
kuka oli ahmatti siis?

Ja illalla:

Illalla isi kotiin jo saapuu,
lautaset pöytään ja ruokaa massuun.
Mattias päättää kauneuttaan hoitaa
ja naamion muusista hän laitaa.

Jo unteen maille sänkyy kutsuu,
baa-baa kainaloon jo eksyy.
tuutuu laulua Mattias laulaa,
Anna touhuissansa häärää.

Jätskiä mummokeinussa

No nyt selvisi väsymyksen ja muun syy, megaluokanmigreeni oli tulossa eileen, onneksi pääsin ajoissa nukkumaan. Mä ihmettelinkin eilen, ett miten on mahdollista, ett olo on kuin matalapaineen aikana, vaikka on ihan kirkasta.

Tainan ja Benskun kaa ei vaan vieläkään aamu sujunut, joten jätin ne kotiin miettimän käytöstään ja lähdin Annan ja Mattiaksen kaa Hyvinkäälle puistoillee. Tänään oltiin uudessa puistossa, itse puiston leikkialue oli aika pieni ja tosi kuuma, mutta sen vieressä oli iso suihkulähdeallas, jossa Annan ja Mattiaksen oli kiva loiskia ja töpsytellä. Kiitos oma-aloitteisen ohikulkijan, joka keräsi altaasta lasisiruja pois, joita me ei ensin edes huomattu O.O

Tiina jaksaa kiitettävästi tuohuta ja leikkiä pienteen kaa, mun osaks jää vain yhdessä oloilla. Mattias on selvästi saanut olla liian vähän rattaissa, koska hän mielummin istui rattaissa, kuin leikki puistossa, suihkulähteessä hän sitten innostui töpsyttelee, mutt heti kun tultiin sieltä pois niin ei muuta, kun taas rattaisin, eikä puhettakaan ett tulisi niistä pois.

Kamera jäi tietysti taas kotiin, kuinkas muutenkaan... Puiston jälkeen pistäydytiin Siwalla jätskiostoksilla ja istuskeltiin Tiinan takapihalla "mummokeinussa" <---Tiinan nimitys puutarhakeinulle :D

Kotiuduttuani keräsin pyykinarulta pyykit ja annoin Benskulle ja Tainalle omansa. Bensku sai kipinän käydä keräämässä sisänarultakin vielä omansa ja tyhjensi oma-aloitteisesti tiskikoneen. On hän kai sitten jotain miettinyt, kun hän totesi "et sä äiti oo täällä mikään orja". Sitä mä on täällä nimittäin parina päivänä mesonut, ett must tuntuu, ett mä on täällä joku palvelija tai orja ja että joku vois joskus miettiä miltä musta tuntuu ja että mäkin on ihminen, jolla on tunteet...

Taina jatkaa oma linjansa. Tiedän, ett nyt pitäis kaivaa edes jotain positiivistä sanottava hälle, mutt juuri nyt se on äärettömän vaikea ja yhä vaikeammaksi tuntuu menevän :(

Hukkaan mennyt päivä

Väsyttää ja kiukuttaa edelleen. En saa oikein otetta mistään. Annan ja Mattiaksen huolsin, muut sai hoitaa itse itsensä, illasta alkoi päänsärky ja ei muuta, kun heti kun Anna ja Mattiaksen sain nukkumaan niin Burana nasuun ja nukkumaan.

Päivän kahdet kasvot

Aamulla herätys sängystä pois,aamusta päivä alkaa...
Meillä aamut alkaa "äiti saanko muroja" lauseella ja jos se ei tehoo, niin perään tulee "nousee joo" Anna on yleensä aina ensimmäinen, sitten herää Mattias ja sitten loput.

Tänään olimme kirkolla jälleen ajoissa. Aaltoja, kiitos! Sakris oli erikoinen lähetystyö-aiheinen. Puheitta pitivät Hyvinkäällä palveleva lähetyssaarnaja, huomenna lähetystyöhön lähtevä veli Happonen, lähetystyöstä juuri palanut sisar Rönnberg.

Lastenhuoneessa oli vain Anna ja Mattias. Oppiaihena meillä oli "Jeesus Kristus loi meille tämän maa", joten aiheeseen sopii hienosti tutkimusretki pihalle, jossa tutkimme puita ja kukkia ja tutkimusmatkan löytöaarteina mukaan tuli pari käpyä :D

Loppupäivä ei sujunut sitten niin hienosti, kun olisi tahtonut. Muhun iski joku aivan älytön väsymys. Sain kyllä nukuttu päikkärit, mutt ei niistä ollut mitään apua ja kun pöytään kattauksen ei herunut apua, niin riita oli valmis.

Ja sovinnosta ei tietoakaan tai no joo meidän perheen tavalla, kun asiasta ei keskustella niin se lopulta unohtuu ja sitt se on sillä selvä. Ainakin muiden mielestä...

Yllätysvierailu

Aamulla 8 oli hereillä minä, Anna ja Mattias, samoin kun yöllä nukkuivat minä, Anna ja Mattias. He kun eivät vielä ymmärrä yön yli vapaehtoisesta valvomisesta, mikä meillä on sallittu kaksi kerta vuodessa.

Aamulla selvisi, ettei tänäkään vuonna kukaan jaksanut valvoa koko yötä :P

Iltapäivällä sovimme yllätys kyläilystä Helenan kaa, joten suuntasimme automme nokan Orimattilan suuntaan. Siellä vietimme mukavan illan grillaten ja rupatelleen. Lapset leikivät iloisesti keskenään :D

En kyllä millään muista milloin viimeksi olisimme lähteneet yks kaks yllättäin kylään. Aina pitää etukäteen suunnitella ja sopia. Tarkkaan kalenterin kanssa sumplien, ett melkein unohtui, ett näinkin voi tehdä. Sopisiko...No jos me nyt sitten tullaan... nähdän kohta :D

Rakkauden voima

Näin viime yönä unta, eräs salaihastus yritti vietellä mua, mutt mä torjuin sen, muistuttaen ett me ollan molemmat aviossa. Ammulla pohdin tätä unta... pettämistä... pettämisen raja ja anteksiantoa...

23,5v vuotta sitten Jama oli inttiporukan kaa risteilyllä ja pääsi Kaptenin Tyttären kaa henkilökunnan puolelle ja loput on historia...

Seurauksena itkua, epäluottamusta, sydänsurua...vaikka myöskin anteeksiantoa...

Tämä tapahtuma tulee välillä mieleen, kuten nytkin...

Ja taas keskusteltiin...Totesin Jamalle, ett jos sä nyt pyytäisit anteeksi, en voisi vaan sanoa "saat anteeksi" tai "anteeksi on annettu", vaan tarvitsisin jälleen kerran aikaa miettiä. Mietin myös miksi annoin anteeksi silloin ja aina uudestaan käsitellessäni asia. Koska Jama tunnusti ja oli pahoillaan? Koska ei menty loppuun asti? Muu? Mikä? Ja tälläkerta sain pohdinnoilleni vastaukseksi, koska rakastin silloin ja koska tunsin olevani rakastettu "kriisitilanteissa" ja tälläkin kerta.

1. Korinttolaiskirje 13

Suurin on rakkaus

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta
minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai
helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin
kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi
kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta
puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja
vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta
puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei
kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei
katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken
se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee,
kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on
vajavaista,
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli
lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies,
olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta,
mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on
vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin
kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta
suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus on kantanut tähän hetken ja antanut minulle tämän perhen. Siitä olen kiitollinen. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut, se on menneisyyttä...voin päästä siitä irti ja nauttia nykyisyydestä :D

Leppoisa kesäpäivä

Aamu herätys oli järkyttävä, olisin halunnut nukkua, mutt Anna jatkoi itsepintaisesti "Äiti anna muroja"- mantransa, kunnes nousin ylös. Kohta puolin soitti Tiina kysyäkseen, miksi soitin eilen. Kuka soittaa vähän yli kahdeksan, eihän mun aivot edes toiminut niin aikaisin. Hän arvelin minuun olevan hereillä, no olihan minä...mutt silti...

Miksikö olin niin järkyn väsynyt, koska aamulla sängystä löytyi niin Anna, kuin Mattiaskin ja minä olin ilmeisesti niin väsynyt, etten älynnyt viedä heidät takaisin omin sänkyihin, vaan yritin epätoivosesti saada nukuttu edes pienen hetken.

Mutt joo, kerroinhan mä sitt lopulta Tiinalle miksi soitin, aattelin tulla puistoilemaan Hyvinkäälle ja niin me sitten sovittiin, ett nähdään puistossa ja siellä meillä olikin sitten oikein mukava,Taina ja Benjaminkin tulivat mukaan. Anna löysi aika nopeasti leikkikaverin, Venla nimisen tytön. Vaikka heillä oli reilu vuoden ikäero, heillä oli tosi kiva keskenään.

Puiston vieressä on suihkulähde ja sekin oli kiva tuttavuus, oli kiva juosta sen ympäri ja pysähtyä välillä kastaman kädet veteen :D Sitten jatkoimme matkamme Heseen.

Samalla reissulla tilasin autolle huollon, niin Jaman ei tarte enää kiukutella mulle asiasta. No onhan se tietysti hyvä huoltaa auto ajoissa, mutt jos ei ole rahaa eikä aika, se ei mun mielestä ole se prioriteetti numero yksi!

Juhannus siivous sai tänään unohtua, ei ne sotkut mihinkään karkaa. Mutt lapset saivat laittaa teltan pihalle ja nyt siellä nukkuu Anna, Benjamin ja Taina.

Toteutin tänään myös Benjaminin yllättävän toiveen, mutt se on vielä salaisuus...

Elämä on :D

Lämmin ihana kesäpäivä, vain silloin tällöin kuuluva yskänpuuska pilas tunnelman.

Aamulla kävin Tainan kaa Nurmijärvellä. Benjamin hoiti pikkuisia ja ihan hyvin pärjäsi :D Pyykkiä tuli pestyä, muuten vaan oleskeltu toipilaana.

Sellainen ihmekin tapahtui, ett Anna meni ihan ite päikkäreille just ennen Mattiasta. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja nukahdin itsekin.

Huomenna tartis varman vähän juhannussiivoilla :D

Ilon aiheita

Miten on mahdollista olla niin väsynyt ja silti kello on jo puol kymmenen?

Tähän kysymyksen törmäsin tänä aamuna. Anna herätteli mua aamulla, pyytäen muroja. Koska Mattias vielä nukkui, luulin kellon olevan vielä tosi vähän. Venyttelin ja vanuttelin, lupailin Annalle, ett ihan kohta... sitt kun vihdoin nousin ylös, leuka loksahti auki, kun näin mitä kello oikesti oli.

Päivä sujui yskiessä, nenä ei ole enää niin tukossa, mutt toi yskä ei ota laantuaksen.

Myös ilo uutinen tavoitti fb kautta, Gobbo löysi takaisin kotiin: "yöllä. klo 2:45 herään kovaan ja pelokkaaseen maukunaan. Kissani tuli takaisin hain hänet sisään kun ei takas ikkunasta osannu hypätä sisään. ♥♥♥♥ Mun musu ♥"

Sillä aika kun vein Tainan terapian, Benjamin pelasi Annan kaa Afrikan tähteä. Jälkeen päin riitti paljon onnellista selitystä jalokivistä, rahoista, merirosvosta ja tähdestä :D

Illalla olin älyttömän väsynyt. Ajatus saunan lämmittämisestä tuntui ylivoimaiselta, kun sitt kuiteskin raahauduin saunalle, koin iloisen yllätyksen, se olikin jo lämmitetty, ei tarvinut kuin lisätä pari puuta ja käskeä porukat saunaan. Heti tuli parempi olo :D

Sairastelua ja suklakakkua

Tänään ois pitänyt mennä, Amandan synttäri bileisin, mutt ei se tietenkään onnistunut. Nyt Jamakin tuli kesken työpäivän kotio ja sängynpohjalle.

Nyt alkaa jo potuttaa tää sairastaminen. Anna tuntuu olevan parempi, mutt kaikki muut on enemmän ja vähemmän kipeinä.

Niin jos joku ihmettelee, miten mun lenkeily lupauksen on käynyt niin se on jäissä niin kauan kun yskin ja pärskin ja uuvun pienestäkin ponnistuksesta. Mutt sitt kun paraneen niin sitt aloitan uudestaan.

Gobbo on karanut eileen omille teille. Tiinalla on suru suuri, mutt mulla on aika rauhallinen olo, ei se voinut kovin kauas lähteä. Ainakaan mitä olen seuraanut kissoja täällä kotona niin ei ne kovin kauas ensiretkellään lähde, joten jaksan vielä uskoa, että kyllä se vielä löytyy, mutt eihän se tietenkään Tiina yhtään lohduta...

Koska emme lähteneet Amandan synttäreille pidimme perheillan ihan kotosalla,"erikoisvieranaamme" Piia. Oppiaihe koski uskoa ja toimintana oli valokuvien katsominen ja tarjoiluna oli loput Piian kakusta, no nyt se on sitt syötyy ja seuraava on mahdollisesti heinäkuussa.

Valokuvia katsellessa totesimme, ett suklakakku perinteemme alkoi maaliskuussa 1992 eli 18 vuotta sitten. Se on nyt jalostunut vuosien varrella ;)

Syntymä ihme

Piia :D

Illalla kymmenen maissa alkoi supistella, säännöllisesti, muttei kovin kipeästi ;). Päivän shoppailu ja illan sauna teki tehtävänsä. Jama nukkui nojatuolissa ja minä kellotin supistuksia keittiössä.

Pari tuntia kellotettuani päätin mennä kertoman Jamalle, että synnytys on tainut lähteä käyntiin.Olin n. metrin päässä Jamasta,kun lapsivedet valahti anopin olkkarin lattialle ja sen sijaan,että olisin sanonut, että supistelee, mutta ei oo mitää hätää, sanoin se on menoa nyt ;D.

Siivottuamme lattian ja laitettuamme vaatteet päälle lähdimme ajaa kohti sairaala ja autossa yritimme miettiä lapselle nimeä, tytölle oli nimi valmiina, mutta pojalle emme keksineet sitten mitään.

Sairaalassa kätilö otti meidät vastaan, täytti jonkun lomakkeen ja teki sisätutkimuksen, hetki käyrällä ja sitten sain peräruisken (ei se ollut niin kauhea, mutta ei mitenkään kovin mukavaakan).

Vihdoin pääsimme synnytyssalin supistukset kovenivat ja pyysin jotain kipuun, mutta ei kuulemma voinut antaa, kun olin vain sormelle auki kun tulimme sairaalaan, mutta sitten kätilö kuiteskin suostui katto mikä on tilanne ja "Ohho sinähän olet jo 4 senttiä auki, ei ihme että sua sattuu"

Jama lähti käymään vessassa ja sillä aika vauvalle laitettiin piuha päähän ja minä sain kohdunkaula puudutteen. Olo helpottui ja Jamakin tuli takaisin ( sillä reppanalla meni maha sekaisin ja se rampas siellä vessassa useamman kerran synnytyksen aikana). Mutta nyt tosian hän tuli takaisin, täysin tietämättömänä, mitä juuri tehtiin. Istahti siihen viereeni ja hermostuksissaan rummutteli piuhoja. Hetken aika katsottuani häntä, tajusin mitä hän tekee sanoin: "kultaseni tiedätkö mitä sä rummutat? Tuo piuha on kiinni vauvan päässä ja se mittaa vauvan sydänäänet!!!" Oli muuten hienot sydänäänikäyrät siinä kohti!

Tunti puudutteen laitosta supistukset taas voimistuivat ja pyysin voisinko saada jotain lisää, mutta mulle sanottiin, että kyllä puudutteen pitäis vielä vaikuttaa tunnin verran. Mutta kun mua sattuu, valitin minä. Kun kätilö suostui taas kurkaa jalkavälin hälle tuli kiire, hän amppaisi huoneesta tai oikeastaan siinä oven raosta huusi:" Voisko joku tulla apuun vauvan pää näkyy jo!!!"

Sukista kii, leuka rintaan ja ponnistus ja huuto perän. Pari kerta "ponnistettuani" kätilö kysyi miksi mä huudan. Hölmöstynenä katsoin kätilön, no eikös niin pidä tehdä saadaksen voimaa siihen ponnistamisen? " Ei, päinvastoin huudat kaiken voiman pihalle. Vedä ilma sisään ja pidätä hengitykses ja ponnista niin pitkään kun pystyt...", neuvoi kätilö.

No johan alkoi tapahtumaan. 15 min ponnistusvaihen alkamisesta kätilö kysyi kumpi tuli(tätä hän sai kysyä monta kerta, sillä pääni oli ilokaasusta sekaisin).

Nähtyäni vauvan hämmästykseni oli suuri, kun ei se ollut yhtään ryppynen eikä verinen, niin ja tyttöhän sieltä tuli vaikka kaikki povasivat poikaa!!!

Koko raskauden aikana suurin pelkoni oli välilihan leikkaus, mutta sitä en edes huomannut...Ompelu pikkasen tuntui ja kätilö ois laittanut lisää puudutetta, mutta mä sanoin ettei tartee yhtään enempää pistää...

Synnytys oli ohi, eikä se niin kamala ollut, kuin mitä odotin tai ois voinut olettaa kommentteista, joita olen saanut ennen synnytystä, että "sitten tiedän mitä kipu on" jne...

Synnytyksen kestoksi laitettiin 6t, katsotinkohan se alkaneksi siitä, kun päästiin synnytys huoneesen vai mistä? Ajan taju synnytyksen aikana kyllä hämärtyy täysiin. Tosta kertomuksesta vois kuvitella että kaikki tapahtu parissa tunnissa, mutta kello näytti ihan muuta...

ja tämä tarina on tosi ja tapahtui armonvuonna 1987, 20 kesäkuuta :D Silloin meistä tuli: Äiti ja Isi.:D

Juhlamieltä

Se ei riittänyt, ett tuli valvottu turhaan pitkään, niin Mattiaksen uudelleen nukuttaminen oli yhtä tuskaa ja lopulta hän päätyikin nukkumaan meidän sänkyyn. Mitä tarkoittaa, etten todellakaan ollut ajokunnossa saatika Temppelipalvelukunnossa. Harmittaa, sillä viimeksi olin temppelissä odottaessani Anna, mutt eiköhän meiltäkin nämä taudit joskus helpottaa, ett voi hyvin mielin lähtee Temppelin, miettimättä miten joku täällä voi.

Aamu meni jeesatessa Piia pulla- ja kakku tekopuuhissa. Sitten ajoitimme kauppareissu Paulin ja Kamin aikataulun mukaan ja haimme heidät bussipysäkiltä kyytin.

Piia vieraiden mukana tuli koira, ja täytyy sanoo, ett Imppu ja Sasu yllättivät käytöksellään meikäläistä. Piti oikesti alista molemmat valtani alle, ennen kun ymmärsivät rauhoittuu ja totella.

Itse juhlat sujuivat mukavissa grillausmerkeissä ja Piian leipoma kakku oli nappisuoritus. Anna puolestaan ihastui Jaffakekseihin.

Saunomisen ja pienten nukuttamisen jälkeen piti tietysti katsoa telkkarista Ruotsin Kruunuprinsessan häitä :P Kyll oli kaunis morsian ja onnellinen hääpari :)

Muutuvat tilanteet ...

Piia on pitkään puhunut, ett nyt vihdoinkin ne synttärit pidettäis heillä kotona, mutt aikapula siivota koti juhla kuntoon, ilmeisesti johtii siihen, ett ne vietetäänkin meillä. Muuten hyvä, mutt kuka siivoais meillä?

Onneksi Tiina riensi apuun, kun äiti pyysi.:D Tiina ja Jesse siivosi Annan ja Mattiaksen huoneen sillä aikaa, kun tein porukoille ruokaa, sitt sainkin siivottu ja pestyä vessan-,keittiön- ja olkkarin lattiat. On meillä vieläkin siivottava ja järjestettävä vaikka muille jakaa, mutt ainakaan ei jää lattian kii ;)

Onneksi tällä kerta ei tarvitse stressata tarjoilusta sillä Piia lupasi hoitaa sen. Paitsi, ett ostoslista ei oo tietenkään kaupassa mukana, joten puhelimen kauttaa yhdessä mietimme, mitä sieltä pitikin tuoda. No, huomenna voi vielä paikata, jos jotain unohtui.

Paulin ja Kamillan tilanne on vielä avoin. Eilen aamulla, päivällä ja vielä kuuden aikoihin Kamilla ja Pauli oli tulossa tänään meille, mutt sitt tapahtui jotain ja hän perutti tulonsa ja illan vielä venytessä ilmoitti, ettei Paulikaan tuu. No nyt ilmeisesti Pauli on tulossa huomenna mun kyydillä, kun palaan Temppelistä. Mutt sen näkee sitt huomenna.

Märehdin märehtimästä päästyääni...

Jäin märehtimään sanoja jotka Piia sanoi palumatkalla leiriltä. Hänelle on siis joku päivitellyt meidän lapsilukua " Teillä on ihan kivat vanhemmat ja tosi kiva perhe (silloin kun kaikki sujuu niin kuin pitäkin).

Mutta miks ihmeessä sun vanhemmat hankkinet näin paljon lapsia, kuin olisivat ennemmin voineet keskittyä teidän isompien ongelmiin."

Joo meillä on haastavia lapsia, mutt en ole koskaan kokenut tilanteitta ylivoimaiseksi(tai olen, mutt en niin ylivoimaisiksi) ja olen antanut ajastani niin isommille, kuin pienemille. Itse koen, että olen aina tehnyt jokaisen lapsen eteen sen minkä olen pystynyt, ois se sitt ollut ainokainen tai yksi monesta.

Harmittaa suunattomasti kyseinen arvostelu. Mihin olisi pitänyt lopettaa? yhteen, toisen, kolmanteen... vai onko kyse näistä pienemmistä, jotka antavat mulle voimia isompien aiheuttaessa surua ja huolta omilla elämänkuvioilla?

Minä teen valintoja elämässäni ja elän valintojeni kanssa, en luopuis yhdestäkään lapsestani...Rakastan jokaista, tuen, neuvon, opastan jokaista tarpeitensa mukaan...

Jos koulu ois tehnyt tehtävänsä ja estänyt kiusamiset, niin meidän perhe ois säästynyt monelta murheelta...mutt oisko asiat ollet toisin, jos meillä ois ollut vähemmän lapsia? Olisinko ostanut lapsilleni merkkivaatteita, oisimmeko tehneet ulkomaan matkoja? En osa sanoa, merkivaatteita tuskin... ulkomaan matkoja, ehkä... mutt sitt ois pitänyt jättää kahteen, korkeintaan kolmeen lapsen.

Kyllä mun 7 lasta on paljon arvokkaammat, kuin yksikään ulkomaan matka.

Tällä hetkellä on taloudellisesti tiukkaa, mutt sekään ei johdu nuoremmista lapsista ja tästäkin suosta vielä pystymme nousemaan. Ruoka on ja laskut tule maksettu, vaikka ehkä jotkut hiukan myöhässä riippuen tulojen maksu - ja menojen eräpäivistä.

Kelan kuviot

Väsymys jatkuu aina vaan osittain selittyy matkalla, mutta taitaa olla taustalla myös Paulin ja Kamillan tilanne. Eilen Kamilla taas soitteli ja kyseli niitä kelan kuvioita, varmaan sen takia, kun minä olin Paulille taas puhunut niistä, ett anomukset pitäis tehdä...

No joka tapauksessa suunnitelma, ett Pauli jäis vauvan kaa kotiin heti, kun vauva syntyy ja Kamilla sitten menisi töihin ja kouluun.

No joo, kelan sivuilta löytyi tällainen maininta:

"Jos sairastut, etkä sairauden vuoksi pysty hoitamaan lasta, äitiysraha voidaan tietyissä tapauksissa maksaa isälle vanhempainrahana. Isä voi saaada tuen vasta omavastuuajan jälkeen (yleensä sairastumispäivä ja 9 seuraavaa arkipäivää). Isälle maksettu vanhempainraha ei vähennä äitiysrahan jälkeisiä vanhempainrahapäiviä. Isä saa vanhempainrahan omien tulojensa perusteella." Mutt en sitt tiedä, voiko tätä soveltaa heihin.

väsyttää

Matkustaminen, kyläily ja retkeily on kiva, mutta sitä seuraava väsymys pitäisi lailla kieltä. Vaikka olin pois totoa vain reilun vuorokauden ja lapset auttoivat leirillä lasten kaa. Niin mä on älyttömän väsynyt.

2-3 tunnin päikkärit antoivat voimia sen verran, että jaksoin lähtee Jaman kaa kaupassa. kaupassa bongasin seuraavan päivän "parasta ennen" broilerit ja jauhelihan, ne ei olleet vielä hinnoitellut -30 prosentin lapulla. Mutt kun aikani siinä pyörin ja ihmettelin, niin vihdoin sain kysyttyy myyjältä, ett miten on saako niitä alenuksella... Niin alennuksellahan ne sitt meni :D

Tänään ruokana oli pizza ala pakasteallas, mutt kello oli jo niin paljon, ennen kuin päästiin kauppaan, ett oikeastaan mitään vaativampaa en yksin kertaisesti jaksanut tehdä.

Sauna maailman paras keksintö! Jos jotain niin rakastaan saunan lämpöä, se saa rentoutumaan. Ei sellaista kesähellettä taida Suomessa olla, etteinkö menisi saunaan :D

Toisenpolven inkkareita

Leirillä oli Anita ja Katri perheineen, me, Heinäarot, Hämppy perheineen, Riku ja Amanda ja muutama muu. Jos äkkiseltään yritän laskea niin toisen polven harrastajia oli 24,ikähaarukka 23v-7kk :D

Tänään Ville harjotteli kovasti halamista ja ystävystymistä, mutta ei pärjätty ilman kyyneleitä tänäänkään. Harmitti Annan puolesta, kun hän lopulta alkoi pelkäämän Villeä niin paljon, ettei uskaltanut tulla ohi edes toisen lapsen kaa. Mutt loppujen lopuksi Annalla oli kiva leikkiä Saran kaa ja oppivat he tekee kupperskeikkaa sillä aikaa kun me purettiin tipeja ja pakattiin autoja.

Kotona oltiin vasta joskus 10 maissa ja ruokaa syötiin 11.

Inkkareita ja Länkkäreitä :D

Anna ja Mattias huolehtivat tämän aamun herätyksestä, kello oli mukavasti 7.
Aamu sujui niin mukavasti soljuen, ett olimme jopa ajoissa kappelilla. Jee, se on suorastaan ihme, koska yleensä ollaan aina myöhässä.

Koska lauantaina en millään osannut päättää lähdenkö leirille vai ei, niin emme pääset lähtee suoraan kappelilta jatkaa matkaa, vaan pyörähdimme kodin kauttaa, mutt eihän siitä tullut kuin vajaa 50 km ylimääräistä...

Perille pääsimme ilman kommeluksia ja isommat adoptoivat Annan ja Mattiaksen heti kättelyssä, niinpä sain heti nauttia vapaasta.

Joskus tutustuminen uusin ihmisin ei käy aina yhtä helposti, varsinkin jos on kolme vuotias, Annan ja Villen oleminen leirialuella alkoi ja päättyi kyyneliin ja vuodatettiin niitä muuta siinä välissäkin. Ja syy ei todellakaan ollut Annassa.

Mattiaksen nukuttaminen oudoissa olosuhteissa ei sujunut ilman huutoa, mutt kuiteskin melko kivuttomasti se sujui. Annan nukuttamisesta huolehtii Jama, Anna nukahti suklaan voimiin.

Illalla salunassa oli järjestetty yllätys ohjelma näytelmä ja musiikkia ja sain Jamankin houkuteltu tanssimaan, sillä tais olla raittinilmanmyrkytys...

Piia lupasi meille oman tiipin yksityiskäyttöön ja hän nukkui pienten kaa meidän tiipissä. Se taiskin olla eka kerta 22v kun nukuimme tiipissä kahdestaan ;)

Ja pää ei toimii vieläkään

Olen koko päivän yrittänyt päättää lähdenkö huomenna Ruotsinpyhtäälle vai en ... seurannut sää ennustetta...mutta vieläkään en osa päättää...

Tänään Taina tuli kesäkonfasta ja vastoin odotuksiaan löysi sieltä 4 uutta kaveria :D Haku matka Haagan ei sujunut ihan ongelmitta ja kommeluksitta. Tänään oli aivan mieletön tuuli ja ihan oikeesti pelotti ajaminen, sitten vielä kun säikähdin pysäkiltä lähtevä bussia ja viereisellä kaistalla ajanutta autoa, en sitt huomannut kääntyä oikeasta liittymästä, joten kävin pyörähtämässä Ruskeasuolla. Niin eihän se sittenkään onnistunut kerralla.Tällä kerta käännyin oikeasta liittymästä, mutta sitt käännyin liian aikaisin vasemmalle, pääsehän sieltäkin, mutt oli turha kiertoa. No kaiken seikkailun jälkeen olin silti puoltuntii liian aikaisin perillä ja Anna ja Mattias alkoi hermostuu...Onneksi Taina tuli ja sai pikkuiset viihdytetty palumatkalla.

Sitt pysähdyimme vielä kaupalla ja onnistuin parkeera ison lätäkön viereen. Kyllä nauratti Annan kommentti Tainan estelyihin, ettei sais mennä lätäkköön: "Kun on kumpparit, saa mennää lätäkköön." niinpä kaksi iloista lasta tömisteli kumppareilla lätäkössä :D

Musta tuntuu, ettei mun pää toiminut oikein koko päivänä. Toivotaan, ett huomenna olisi parempi päivä...

Paranemisia

Panadol ja Iltarukous teki tehtävänsä. Aamulla oli mitä parhain olo, jo hetken ajan suunnittelin lähtöä Ruotsinpyhtäälle, kun toiset niin kovasti pyytelivät, mutta päiväunten aikoihin alkoi taas väsyttää ja paleltaa, joten päätin jäädä kotiin ja lupailin, jos vaikka sunnuntaina...

Mattias nukkui päikkärit omassa sängyssä ja minä torkuin Annan vieressä, kun tämä katsoi junioria...

Iltapäivällä alkoi sataa...

Ruuan jälkeen oli Totoron vuoro :) Välillä telkkarissa oli joku toiminta häiriö, mutta lopulta se saatiin katsottu ;)

Lenkille en lähtenyt niin paha oli eilinen päivä, ett päätin ottaa varman päälle ja parantua ensin kunnolla, jotta ei tarte myöhemmin katua.

Ja äiti sairastui...

tähänkin tulee kai jotain tekstiä, sitten kun aivot on taas toimintakunnossa :(

Päivään viiveellä:

Eilisen väsymyksen ja palelun syyksi paljastui tautipahainen :( Aamulla olo oli kuin jyrälläyliajetulla, toinen sierrain tukossa ja semmoista hassua pikkuyskää, jonka aiheuttaja ei ollut keuhkoissa eikä kurkussa, vaan kielen päällä.

Olo oli tosi kurja ja pinna tosi tiukoilla.

Pyysin Tainaa tekee ruokaa (paistaa kanasuikalet,lisä pata-aineekset), jota hän sitt alkoikin tekee, välillä ohjeita kyselleen...sitten hän istahti lukee Akkari ja ruokaa paloi pohjan, samalla kärähti tämän mamman piuhat, en vaan millään voinut ymmärtää, ett 15v täytyy vahtia tässäkin asiassa...

No Taina kiukuttelun syyksi paljastui, hänen tyytymättömyytensä kuljetusjärjestelyihin, kun en vienyt häntä suoraa Haagan, vaan Hyvinkäälle, josta piti sitten mennä junalla ja kävelleen Haagan kappelille.

Myös minuun kiukkutaso oli jo sillä asteella, etten enää käyttäytynyt kovin aikuismaisesti, kun arvostelin Tainan pukeutumista...

Taina pääsi junalle ja pikkuiset nukkui autossa, aattelin, että pääsen hetkeksi pötkölleen, vaan miten sitten kävikään, sillä samaisella minuutilla, kun auto pysähtyi molemmat kullannuput heräsivät ja ei yrityksistäni huolimatta suostuneet enää nukkua, siitä alkoi pitkien tuntien laskeminen... mitä pidemmälle päivä kului sitä huonommaksi oloni muuttui :(

Puoli kahdeksalta valmistauduin pitkään väsytystaisteluun Mattiaksen sängyn vieressä, mutta yllätyksekseni jo muutamaan tömppsyttelyn jälkeen sängystä kuului tasaista kuorsausta. Sitten oli Annan vuoro...

Otin jääkaapista viinirypäleitä ja laitoin juniorin päälle hetken päästä siellä jo toivotettiin hyvät yöt ja me laitettiin telkkari kii...loput rypälet odottaman päivää seuraavaa... peitot päälle otsat vastakkain ja unten maille. Anna nukahti alta aika yksikön.

Mattias heräsi vielä pari kertaa, ennen kuin pääsin lopullisesti nukkumaan. Ekalla kerralla otin myös Panadolia ja tokalla kerralla huomasin, että olin hikoillut ihan kauheasti O.O

Niin ja lenkki jäi nyt välistä, jos ei ulkona istumista villapuseroon ja peiton kera lasketa lenkiksi :(

6/30...

Oon niin väsy, ett jatkan huomenna...mutt lenkillä on käytyy, niin autolla kuin jaloinkin :D
Tainalle löytyi kenkulat...

Eli päivän tapahtumat parin päivän viivellä:

Jama tuli ja meni, töitäkin teki :D No jossain vaiheessa minäkin pääsen sinne Ruotsinpyhtäälle!

Aamupäivän piristyksestä vastasi Helena, Mattiaksen ihana kummitäti :D Helena toi mukanaan kirpputori löytöjä pienemmille ja mulle pelargonian, jolle meinasi käydä huonosti jo heti kättelyssä. Meinasin laittaa sen roikkumaan ovenpielen, kun sitt huomasin, ett ne kukkaripustimet, olikin poistettu, laskin kukan portaille ja lähdin sisälle pyytämään Jamalta jotain viritystä kukalle. Sillä välin Mattias kerkesi ovesta ulos ja bongasi kaunin kukkaani ja alkoi samantein innosta puhkuen trimmata pikkukätössillään kukkasta uuten uskon, onneksi kerkesimme väliin.

Viiden aikoihin lähdin hakee Taina Rihimäeltä ja samalla piipahdimme Hyvinkäälle kauppoihin kenkäostoksille ja heti ekasta kaupasta löytyi sopivat :) Tainalle löytyi punanahkaiset kävelykengät puolen hintaan (12,90) ja mustat nauharemmisandaalit (29,90). Onneksi neiti suostui koittaa ne punaiset kengät jalkansa, kun väitti niitä ensin liian pieniksi (37 ja jalan kooksi väitti 38), mutta niin kuin me kokeneimat kenkäostajat tiedämme kooissa on eroja ja nämä osottautuivat niin mieluisiiksi, kuin myös sopiviksi. ;)

Itselleni ostin puolipohjalliset(4,50) sisäpohjasta kuluneisin lempipistokkaisin. Ne täytikin viedä suutarille ja kysästä voiko hän ne vielä pelastaa, muuten täytyy tyytyä puolipohjallisvirityksiin :D

Aika on suhteellinen käsite

Anna on 2v7kk ja osaa jo hermoja raastavasti sanoa "joo" ja jatkaa ihan rauhassa mitä ikinä olikin tekemässä.

Kerran ihan huvikseni kellotin mieheni "kohta", se oli 20 min.

Eilen kysyin häneltä, että milloin oot tulossa? Hän vastasi: "no kunhan herään ja syön aamiaista...". No ne tulivat sitten klo 14. Mua jo pikkuisen kiukutti. Kiukun syy on ikävä. On ollut jo vuosien ajan, ett vaikka perjantaina lähtisin ilomielin matkalle esim. risteilylle, jo lauantai iltana on kauhea ikävä. No nythän ne lähti lauantaina, eli sunnuntaina olisi pitänyt olla hillitön ikävä, mutt luultavasti koska olin ite kotona näiden pikkusten kaa, niin ikävä nosti päätään vasta maanantai iltana ja kun toi vastaus antoi mulle mielikuvan, että tulevat siinä 12 aikaan, niin kahden tunnin ylitys tuntui sietämättömältä...

Varsinkin kun Jama melkein samantein lähti käymään tilitoimistossa ja siinä meni sitt pari tuntii lisää :( Toisaalta se pari tuntinen, antoi mulle leppymis aikaa...

Jaman tullessa reisultansa olin juuri saanut perunat kuorittu, joten oli hyvä hetki lähtee kauppaan ;) Kassalla sainkin inspiksen lähtee kävelleen kotio, no siitä kertyi mukavasti 5,5km :D kengät ei ollet parhaat mahdolliset, mutta kotin asti pääsin, kun ei ollut vaihtoehtojakaan, koska känny oli kotona... mutta vesipullo ois ollut poikaa...

1/6 V Tsitsing :D

Aina saa suunnitella

Päivälle olin suunitellut, kiiretöntä aamupäivä. Päikkärit ajoitetaan n. yhdeksi, hierojalla käynti ja illalla perheilta.

Toteutus:
Klo 8 soi puhelin, olin juuri valmistamassa lapsille aamiaista. Tiesin, jo ennen kuin vastasin mitä asia koski. Avain pitää viedä rakennusmestarille. Ei auttanut itku markinoilla. Lapsille aamiainen nassuun, vaatetta niskaan ja menoksi. Ajomatka sujui yllättävän helposti ja 103km ja kahden tunnin päästä olimme jälleen kotona. Siinä meni aamu päivä.

Ja koska Mattias tietysti nukkui matkan aikana, päikkärit yhden aikaan sai unohtaa... Otamme käyttöön suunitelma B, puisto! Eli palumatkalla Helsingistä, pistäydyin Tarjoustalossa hiekkalelujen ostoksilla ;)

Sitten pikaisesti lapsille ruokaa ja sitten puistoon kokeilemaan uusia heikkaleluja... Anu jo odotteli meitä, kun saavuimme heidän kodille. Rattaat esiin ja eikun menoksi... Puistossa en kauan kerinnyt olla, kun piti lähtee kävelee hierojalle... Tunnin makoilun jälkeen, palasin sama tietä kun tulinkin, enkä edes eksynyt :D

Puolen toista tunnin riekkuminen puistossa otti voimille ja mikäs parempi paikka päikkäreille kuin auto. Tällä kerta siellä nukkui molemmat Anna ja Mattias.

Loppupäivä sujui yllätyksittä ja perheiltakin tuli pidetty ;D

Huomasitteko lenki? Kyllä se sisältyi päivään ;)

eli 4/30 ;)

Voihan kadonnut Baabaa

Herääminen oli tänä aamuna joksikin järkyttävän vaikeata. Siihen oli kolme syytä.

1. Siivosin klo 2 asti. Järki hoi älä jätä, mutta kun halusin tehdä tietyt jutut, sitt kun lapset on nukahtaneet, mutta Annan nukahtaminen venyi, minkäs teet. No joo, olisin voinut jättää tekemättä, olisin, mutt en jättänyt. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Minun tapauksessa selkä.

2. Kadonnut Baabaa, eli Mattiaksen unilammas. Illalla Mattias nukahti ilman suurempia ongelmia varalelun kera, mutta se ei sitt yöllä enää kelvanutkaan.Tilanne oli kerta kaikean kaaottinen. Heräsin ensi Sasun haukuntaan,mikä lie metsässä taas liikkunut. Ei se niin kauheasti kerinyt haukkua, mutta sen verran, että herätti Mattiaksen, jolle ei sitt kelvanut mikään ja niin heräsi Annakin, joka nukkui mun kaa, meidän parisängyssä. Anna itki siis makkarissa ja Mattias lastenhuoneessa. Onneksi Anna tyyntyi nopeasti, kun selitin miksi Mattias niin kauheasti itke, mutta Mattias ei sitt millään. Lopulta en nähnyt enää muuta ratkaisua, kuin yrittää nukuttaa Mattiaksen viereeni, Luojan kiitos, se sitten kelpasi ja pääsimme kaikki taas nukkumaan.

3. Nukkuminen kahden lapsen välissä. Tarteeko sanoa muuta...

Niinpä yöllisten tapahtumien jälkeen, en jaksanut lähteä kirkkoon, vaikka Mattiaksen nuha olikin jo sen verran parempi, ett olisimme ehkä voineetkin mennä.

Mattiaksen päiväunet ja lastenohjelmat, mikä ihana yhdistelmä, väsyneen äidin pelastus :D

Sitten päivä alkoikin sujua paaaaaaljon paremmin.

Lenkistä sai tänään kelvata matka postilaatikolle ja takaisin, matkana se ei ole kun n. 2,3 km mutta kun saamalla piti työntää kahta lasta rattaissa, meidän järkyttävän kuntoisella tiellä, niin kyllä siinä hiki kerkis tulla. En tiedä mitä huomenna keksin, mutt tiistaina Jama tule leiriltä, joten sitt pääsen kunnon lenkille :D

Eli 3/30 suoritettu ;)

Leirille lähtö

Aamulla oli koululaisilla kevätjuhla ja todistusten jako. Ihan saajansa näköiset todistukset tuli. Hiukan harmitti, kuin Tainalla,muuten niin hienon todistuksen yksi kurssi oli hylätty ja sekin ihan turhaan, yksi tettitehtävä oli tekemättä ja siksi opinto-ohjauksesta tuli hylätty. Mutta saapi kuulemma sen korjattu, kun tekee sen tehtävän kesän aikana.

Piian, viikon ompeluprojekti huipentuu tänään, oman tiipin pystytyksen Ruotsinpyhtään rendeelle.Tehtävä koetteli hermoja, avioliittoa ja ompelukonetta, sekä ompelukonen neuloja. Onneksi vain ompelukonen neulat taipuivat paineen alla, eivätkä kestäneet.

Kokopäivä meni pakkamisen, viime hetken ompeluihin. Leirille meidän perheestä lähti kolme tiipillistä porukka: Jama, Taina ja Benjamin asustelee meidän isossa tiipissä, Jesse ja Tiina meidän pikku tiipissä ja Piia ihka omassa tiipissään :D Minä jäin kotiin pikku räkänokkien pyyhkijäksi ja koira ja kissa vahdiksi.

Leiriläisten lähdettyä, Anna heräsi päikkäreiltään ja suru oli iso, kuin "kaikki lapset" olivat hävineet. Ei kelvanneet selitykset ja silitykset, kun itkun ja kynelten keskeltä kuului vain lohduttomat sanat " ei lähdetä retkelle Hyvinkäälle"...Onneksi ruoka, Tottoro ja sauna toi lohdun pikku ihmiselle ja pahamieli unohtui :)

Koska luulin heidän lähtevän leirille jo aamupäivällä, kävin lenkillä Tiinan kaa jo aamusta. :D
eli 2/30 on hoidettu ;)

Kiitos

Tänään on ollut väsypäivä. Ei oikein meinannut lähtee päivää millään liikkeelle. Olen nähnyt jo monta yötä unia, en muista niistä mitään, mutt tiedän nähneeni ja aamulla olo on kuin jyränallejäänellä.

Mattiaksella nenää vuotaa, onneksi sipulikikka toimii ja pitää yöllä nenän auki. Silti kipeä lapsi on kipeä, vaikka olisikin kyse vain nuhasta. Mattias oli tänään itkuinen ja äiti väsynyt...ei paras mahdollinen yhdistelmä...

Onneksi Piia oli täällä ja vei Benskun Hyvinkäälle synttäreille ja Tiina toi hänet sitt tullessaan. Kiitos tytöt avustanne :)

Taina teki tempun ja meni koulukaverilleen koulupäivän jälkeen...Ihmettelin joskus 15.30, että missäköhän neiti mahtaa olla kun ei pitänyt olla kuin 13 koulu. Luojalle kiitos kännyköistä, asia selvisi yhdellä puhelin soitolla...helpotuksen huokaus...Ei oo helppoa olla vanhempi nykyaikana, kun ensimmäisenä tulee mieleen kaikki pedofiili skenaariot, jos lapset vähänkin unohtaa ilmoittaa olinpaikastaan.

Vielä yksi asia mistä olin jälleen kiitollinen, oli kaupasta saatavat puolivalmiit ruuat. Tälläisinä päivinä, kun ei oikein jaksaa, ne on pelastus...

Tästä tuli nyt sitten "kiitos"- kirjoitus, nimittäin kiitos Jesselle pienestä painostuksesta, niin sain Tiinasta lenkkiseuraa, kiitos siitäkin. Ja kiitos Tainalle pikkusten paimentamisesta. :D

1/30 hoidettu :D

Lupaus

Eilen klo 19.18 kopioin Pasi Raution Fb statuksesta tekstin oman statukseni.
"Jos 50 tykkää, lupaan käydä joka päivä kuukaudenajan lenkillä.
Kopioi tämä myös itsellesi, jos pystyt ottamaan haasteen vastaan ;) (nyt jännitää)"

Nyt 28 tuntia myöhemmin on lupaus lunastettava, eli 4.6-3.7 on käytävä joka päivä lenkillä.
Ja tästä on sitt hyvä pitää blogia, miten 7 lapsen äiti onnistuu haasteessaan :D