Jee jee jee... loppuperhe kotiutuu tänään JEEEEE :D ainakin tällä hetkellä tuntuu tältä, kunnes tule eka kränä ja mä toivon, ett se leiri ois kestänyt täältä ikuisuuten. No ei vainiskaan, on se kiva, ett porukka on taas kasassa :D
Sain tuolit hiottu loppuun, nyt ne on enää maalia vaille. Kädetkin sai kaunista punaista väriä pintaan, kun en loppupeleissa enää jaksanut siirtyä varjoon, sitä tahtia mitä aurinko liikkui.
N. neljän aikoihin nuo leireilijät sitten tuli. Jamalla menikin sitt loppupäivä kamojen purussa. Anna hyppiloikki sohvalla Tainan ja Benskun vieressä purkien ikävänsä, kun nämä kaksi parkeeras itsensä telkkarin eteen. Piti oikeasti rautalangasta vääntää, ett toiseella oli ikävä ja vähemmällä pääsette, kun nyt annatte sitä huomiota...
Eikä tilannetta yhtään helpottanut, ett mull on menkat ja ne tekee oikeasti hulluks. Onneksi on tuo kuukuppikäytössä, muuten varmaan hyppisin vielä enemmän seinille. Onneksi tuota pahinta vuotoa kestää vain paripäivä, mutt silti...siinä on kaksi päivä liikaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh...
Illalla istuttii rappusilla ja Jama kertoili leirillä kuultuja juttuja...enpä muista, ett oltais koskaan aiemmin jutskailtu tolleesti, kaipa silläkin oli ikävä...
Piia pyyteli skypeen, tartti patjaostoneuvoja, mutt kun tää netti pätkiiiii ... edelleen. Jutskattiin sitt puhelimessa. Käskin mennä vaan kauppoille ja kokeilee eri malleja, ett miltä ne tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti